Androgyyni työmuurahainen eli miksi torstai on aina hernekeittopäivä

2010-10-21T03:30:00.000-07:00

Yhteiskuntarakenteemme muistuttaa päivä päivältä yhä enemmän muurahaiskekoa. Juoksemme jokainen omilla asioillamme, mutta jos videoisimme vaikkapa Turun keskustaa satelliitista käsin ottamalla kuvan aina minuutin välein, näkisimme ihmisvirran kulkevan kuin yhden tahdon ohjailemana. Aamulla kello kuudelta ensimmäiset työmuurahaiset havahtuvat. Ne nousevat koloistaan ja lähtevät suorittamaan jokapäiväistä urakkaansa. Muurahaisia on montaa kastia; työläisiä, kuninkaallisia, sotilaitakin. Muiden eläinten kastijärjestelmät eivät kuitenkaan pääse lähellekään ihmis-eläimen kehittämiä monihaaraisia hierarkiapuita.

Miten ihmiskokonaisuus koordinoi kollektiivista liikehdintäänsä? Ilmiselvimpiä tapoja ovat tietenkin säännöin määritellyt työajat, kahvitauot, koulupäivien pituus, pyhän ja arjen keskinäinen kierto. Ne ovat kuitenkin pinnallisen tason viestintää, kulttuurisidonnaisten ”ohjelmien” suorittamista. Ihmiset ovat tietoisia yhteisistä pelisäännöistä, ja suurin osa haluaa noudattaa niitä ja kokee ne mielekkääksi. On kuitenkin olemassa myös syvempi kommunikaatiokerros, joka on globaali ja kulttuuririippumaton. Tämä syvempi kerros ei ole kielellinen, vaan kemiallinen, ja siten sen vaikutukset jäävät useimmilta tiedostamatta. Etäännyttäkäämme itsemme hetkeksi ihmisyydestä ja tarkastelkaamme maailmaa muun biosfäärin näkövinkkelistä.

Muurahaisten keskinäinen kommunikaatio oli mysteeri, kunnes niiden havaittiin viestivän kemiallisesti feromonien avulla. Tällaista kommunikaatiota tapahtuu jatkuvasti muidenkin eläinlajien keskuudessa, ja jopa eri lajien kesken. Eräiden kasvien on tuholaisten uhatessa havaittu kutsuvan avukseen ko. tuholaisia syöviä loiseläimiä kemiallisten signaalien avulla, tai varoittavan ympäröiviä kasveja, niin että nämä ehtivät tuottaa tuholaisilta suojaavia vasta-aineita.

Ilman kasvikuntaa yksikään maapallon eläinlajeista ei voisi olla olemassa, kun taas useimmat kasvit pystyvät ylläpitämään omaa ekologista lokeroaan ilman apua eläinkunnalta. Kasvit ovat kuitenkin kehittäneet pitkällisen evoluutionsa aikana keinoja hyötyäkseen nuoremmista elämänmuodoista. Miljoonien vuosien yhteiselon tuloksena koko elämän kirjo synnyttää monimutkaisen verkoston, joka koostuu symbiooseista ja eliöiden keskinäisistä riippuvuussuhteista. Ihminen ei ole tässä kuviossa mikään poikkeus. Ravinnonsaantimme lepää paljolti muutamien viljalajien varassa. Meidän ansiostamme nämä viljalajit ovat vallanneet luonnottoman suuren maa-alan ja syrjäyttävät tieltään toisia kasvi- ja eläinlajeja vielä tänäkin päivänä.

Armeijassa pääsin omakohtaisesti kokemaan miten ihmisten kollektiivista tietoisuutta vahvistetaan yksilöllisyyden kustannuksella, ja miten tämän kollektiivisen mielen liikkeitä pyritään ohjaamaan. Muurahaiskeon asukkaat ovat hyvin homogeenisia, sillä ne ovat samaa perhettä. Yleensä työläiset ovat geneettisesti 75%:sti samanlaisia, vaikkakin joskus kuningatarmuurahainen parittelee useiden urosten kanssa, ja näin ollen sukulaisuus voi olla etäisempää – kuitenkin saman keon muurahaiset ovat perimältään vähintään 25%:sti yhteneviä. Ihmisillä varianssi on suurempaa, ja siksi eroavaisuuksia tulee keinotekoisesti peittää. Yhtenevä hiustyyli, yhtenevä pukeutuminen, yhtenevä ruokavalio, yhtenevät aikataulut: jo pelkästään näillä saadaan aikaiseksi kollektiivinen olento, joka marssii tahdissa ja on valmis tappamaan yhden, ylemmän tahon käskiessä. Armeijassa yksilöllisyys – aina rannekelloista ja kännyköistä lähtien – on särö laumakurissa, ja siksi nämä esineet pidetään visusti lukittuna omassa kaapissa palvelusaikana.

Siksi joka torstai, jokaisessa Suomen varuskuntayksikössä, on hernekeittopäivä.

Jokaisen vallanpitäjän unelmatyökalu olisi varmasti Raamatun manna – täydellinen proteiinipirtelö, joka tarjoaisi kaikkia kehon tarvitsemia ravinteita oikeassa suhteessa, virittäen näin työtä tekevän kastin aivojen sähkökemiallisen koneiston samalle taajuudelle. Tätä ruokaa tarjoiltaisiin valtion tarkoin määritteleminä aikoina, jokaisen omalle vartalolle sovitetulla annoskoolla. Enää ei olisi ylipainoisia tai laihoja, ei vahvoja ja heikkoja. Ainoat erottavat tekijät olisivat sukupuoli, oma henkilökohtainen identiteetti ja geenisidonnaiset ulkonäölliset seikat – ja näistähän ollaan jo hyvää vauhtia hankkiutumassa eroon sukupuolineutraalin kasvatuksen, globaalien muotisuuntausten, valistustyön ja massatuotetun, homogeenisen ruuan avulla.

Tänä päivänä sekä lihansyöjät että vegetaristit nauttivat ylettömät määrät soijaproteiineja – sillä tehotuotetulle karjalle syötetään lähes yksinomaan soijaa ja vegetaristit syövät näennäisesti erilaisia ruokalajeja, jotka kuitenkin koostuvat lähes pelkästään tästä ”ihmepavusta”. Miten ihmisen ruumiintoimintoihin ja sitä kautta tajuntaan vaikuttaa se, että kaikki ravinto muodostuu pääosin muutamista viljoista ja vielä harvemman eläinlajin lihasta? Maanviljelyskulttuuri on verrattain nuorta, joten elimistömme on varmasti paljon paremmin sopeutunut metsästäjä-keräilijöiden ruokakulttuuriin: toukka sieltä, toinen täältä, silloin tällöin kanipaistia paikallisen kasviston lehdillä maustettuna. Metsässä saatavilla oleva ruoka on monokulttuurin tuotoksiin verrattuna monin verroin monipuolisempaa lukemattomine marjoineen, juureksineen, ruohoineen ja hedelmineen.

Muurahaistyöläiset ovat sukupuolettomia siinä mielessä, että ne ovat yleensä steriilejä. Syyksi steriliteettiin on esitetty kuningattaren tuottamia feromoneja, ja ainakin yhden muurahaislajin (Lasius niger) kohdalla tästä on jonkin verran tieteellistä näyttöä. Tänä päivänä vastaava mekanismi vaikuttaa ihmisten parissa: lihakarjaa lihotetaan (jopa 30% lisää painoa lopputuotteeseen!) estrogeenin avulla, joka tunnetusti häiritsee miehen kivesten kehittymistä ja aiheuttaa häiriöitä siittiöiden tuotannossa. Tupakansavu vähentää siittiöiden liikkuvuutta. Monet hyönteismyrkyt, joita päätyy elimistöömme kasvisruuan kautta, ovat haitallisia lisääntymiselle. En ole aivan niin paranoidi, että väittäisin tämän olevan tarkoituksellista, mutta ylikansoitetussa maailmassa, jota hallitsevat suuryritykset ja korruptoituneet poliitikot, en pidä sitäkään täydellisenä mahdottomuutena. Riippumatta siitä, onko kehityksen taustalla salaisen maailmaneliitin ilkeä kansanmurhasuunnitelma, vai pelkkä kapitalistisen ahneuden ohjaama sattuma, meistä on tulossa yhä enemmissä määrin androgyynejä työmuurahaisia.

Miksi tasapäistävän armeijakoulutuksen sanotaan tekevän pojista miehiä? Miehet sukupuolena ovat keskimäärin vähemmän keskimääräisiä kuin naiset; melkein millä tahansa mittarilla mitattuna verrattain suuri osa miehistä sijoittuu lähelle jompaa kumpaa ääripäätä. Naisten parissa ääritapaukset ovat harvinaisempia, ja keskelle sijoittuu siten suurempi joukko. Kollektion näkökulmasta miehet ovat siis potentiaalisesti suurempi uhka yhteiskuntajärjestykselle, ja ehkä juuri tästä syystä yhteiskuntamme kollektiivisen (ali)tajunnan äänitorvi ja käyttäytymisemme merkittävin ohjelmoija – audiovisuaalinen media – on hyökännyt perinteisen miehisyyden kimppuun.

TV-sarjat ja elokuvat täyttyvät ikuisesti teini-ikäisistä vampyyripojista, joiden kasvoilla et koskaan tule näkemään parran sänkeäkään. 70- ja 80-luvuilla miesihanne oli vielä karvainen Sean Connery tai kovakasvoinen Harrison Ford, kun taas tänä päivänä se on 16-vuotias tyttöpoika Justin Bieber. Siinä missä hyökkäys miehekkyyttä vastaan on näkyvä ja äkillinen, naisiin kohdistetaan salakavalampaa ohjelmointia. Muodokkaita, naisellisia naisia korvataan vähin äänin teini-ikäisiä poikia muistuttavilla luurangoilla. Kotiäideille myydään jugurtteja, joissa tosiaankin on nolla prosenttia rasvaa. Rasva korvataan muilla, potentiaalisesti paljon maitorasvaa vaarallisemmilla kemikaaleilla. Mikäli nykyisen kaltainen kehitys jatkuu, tulevaisuuden ihmistyöläiset ovat munattomia miehiä ja muodottomia naisia, jotka pyrkivät kaikin voimin olemaan vanhenematta. Tämä botuliininkatkuinen Peter Pan -syndrooma on rokotteen puutteessa saanut levitä silmäätekevien parissa kenekään yrittämättä estää epidemiaa jo vuosikymmenten ajan.

Sen lisäksi, että ihmisten tajunnantilaa muokataan median ja ruuan avulla, sitä muokataan myös säännöstelemällä, tarvittaessa erittäin tiukasti, sitä mitä ihminen saa ja ei saa laittaa kehoonsa. Sen lisäksi, että meillä on jokapäiväisen leipämme kuorrutteena koko liuta näkymättömiä kemikaaleja, meillä on iso liuta aineita, jotka ovat kiellettyjä: huumeet.

Huumeiden vaikutus yksilön tajunnantilaan perustuu siihen, että ne sitoutuvat elimistön omille välittäjäaineille tarkoitettuihin reseptoreihin, mutta jostain syystä huumeet ovat aina pahasta, kun taas vaikkapa himourheilulla tuotetut endorfiinit ovat pelkästään hyväksi. Toisin kuin lääkärien määräämät reseptilääkkeet – joista monet ovat kemiallisesti identtisiä peljättyjen huumeiden kanssa – huumeet häiritsevät normaalia aivokemiaa ja aiheuttavat pelkkää hävitystä niin yksilön, kuin tämän läheistenkin elämässä. Jaottelu huumeiden, päihteiden ja ruoka-aineiden välillä onkin keinotekoinen. Esimerkiksi gluteenipitoiset viljatuotteet sisältävät opioidipeptidejä, jotka huumeopiaattien tavoin sitoutuvat aivoissa opioidireseptoreihin, ja joiden liiallisen vuotamisen suolistosta aivoihin on epäilty olevan yhteydessä skitsofreniaan ja autismiin. Syy keinotekoiseen jaotteluun on ilmiselvä: huumeiden käyttäjä valitsee itse, mitä elimistöönsä tunkee.

Niinpä jokainen muurahaisyhteisö valitsee muutaman päihteen, joiden räikeimmiltäkin haittavaikutuksilta se on valmis sulkemaan silmänsä, ja demonisoi loput tajusteista. Nämä valitut päihteet voivat esimerkiksi pitää kurissa aggressiota (nikotiini), tai auttaa jaksamaan muurahaisyhteisön hektistä elämänrytmiä (kofeiini). Joskus muurahaistenkin on yksinkertaisesti pakko rentoutua, mutta tähän tarkoitukseen on syytä valita toksinen aine (alkoholi), jotta seuraavan päivän krapulatila ja syyllisyydentunteet ovat riittäviä kannustamaan entistä ahkerampaan työntekoon. Muurahaisyhteisöllä on myös tarkoin määritelty ruokavalio, jota syötetään jokaiselle muurahaisentoukalle kellokoneiston kaltaisella tarkkuudella.

Kommunismi ei toiminut vielä 1900-luvulla, mutta vika ei ollut ideologiassa itsessään, vaan joidenkin ihmisten ikävässä taipumuksessa ajatella itsenäisesti. 2000-luvun uusi uljas vallanpitäjä pyrkii harmonisoimaan yhteisönsä, tarvittaessa vaikka vasaralla. Siksi pian ei ehkä enää ole miehiä ja naisia, vaan pelkkiä henkilöitä. Siksi ihonväristä puhuminen on epäsovinnaista. Siksi poliitikot pukeutuvat ja puhuvat kaikki samalla tavalla. Siksi työpäivä kestää kahdeksasta neljään. Siksi torstai on aina hernekeittopäivä.

Propagandaministerin puheenvuoro

Androgyyni työmuurahainen eli miksi torstai on aina hernekeittopäivä